Olosuhdesuositukset

1. Lämpötila, kosteus ja ilmanlaatu

	Kanalan keskeiset hyvinvointitekijät (lämpötila, kosteus ja ilman laatu) ovat kytköksissä toisiinsa
	Kana viihtyy viileässäkin, kunhan kosteus on hallinnassa. Alhaiset lämpötilat lisäävät kuitenkin rehun kulutusta, joten taloudellisinta olisi, jos kanalan lämpötila pysyy lähellä + 20º C:een lukemaa. Kovin korkealle nousevia lämpötiloja vastaan ei kanalla ei ole keinoja suojautua, koska kana ei hikoile. Korkea lämpötila aiheuttaa lämpöstressiä, heikentää munanlaatua ja saattaa laukaista kannibalismin.
	Untuvikkojen lämpötilasuositus on ensipäivinä + 34-36 ºC-lämpöastetta, jonka jälkeen huonelämpötilaa lasketaan 1-1 ½ astetta viikossa. 6-8-viikoinen poikanen viihtyy jo +20 ºC:ssa.
	Kohonnut kosteus altistaa kanan lattiakanalassa loistartunnoille ja hengityselinsairauksille. Kasvatuskaudella saattaa vaarana olla myös liika kuivuus, joka häiritsee höyhenpeitteen kehitystä pikkupoikasvaiheen jälkeen, ellei lämpötilaa lasketa ohjeen mukaisesti. Liian alhainen kosteus lisää myös pölyisyyttä ja ärsyttää sekä eläinten että hoitajan hengityselimiä.
	Suositeltava kosteus kanalassa on 60-70 % suhteellista kosteutta. (Luku ilmoittaa kuinka paljon ilma sisältää vettä vallitsevassa lämpötilassa suhteessa suurimpaan mahdolliseen vesipitoisuuteen.) Ihminen kokee kanalailman lievästi kosteaksi. Kosteutta on liikaa, jos vesi alkaa tiivistyä pinnoille, jatkuva liikakosteus vaurioittaa rakenteita. Kosteus laskee kun ilmanvaihtoa ja lämmitystä lisätään.
	Kanalan ilmaan kertyy epäpuhtauksia, jos ilmanvaihto ei ole riittävä. Lannasta haihtuu ammoniakkia ja rikkivetyä, kanojen uloshengitysilmassa vapautuu hiilidioksidia. Nämä jäävät kanalailmaan varsinkin talvella, jos ei ilma vaihdu riittävästi. Pölyä irtoaa ja nousee ilmaan höyhenistä, rehusta ja lannasta. Alhainen kosteus lisää pölyävyyttä, sillä kuiva pöly nousee herkemmin ilmaan. Kaasut ja pöly ärsyttävät silmiä ja hengityselimiä. Jos kanalailma käy hoitajan silmiin ja nenään, on syytä heti lisätä tuuletusta. Talvella lisätään myös lämmitystä. Kuivikkeen kääntely tässä vaiheessa lisäisi kaasujen syntyä entisestään, joten sitä ei pidä tehdä, mutta uutta kuiviketta voi aina lisätä.

2. Ilmanvirtaus (vetoisuus)

Kanalailman virtausnopeus ei kanojen tasolla saa ylittää 0,2 metriä sekunnissa. Ihminen kokee ilmanvirtauksen vetona, jos se on yli 0,15 - 0,5 m/s.

3. Melu

Jatkuvaa tai äkillistä melua on vältettävä. Meluksi luetaan kanalassa yli 65 desibelin arvot. Ihmiselle vaaralliseksi melutasoksi katsotaan 85 desibeliä. Jatkuva melu on stressitekijä kuitenkin jo paljon ennen kuin lähestytään vaarallisia tasoja. Äkillinen melu saattaa myös pelästyttää kanat ja johtaa nurkkiin kasaantumiseen.

Kanalan lämpöhuolto ja huoneilmasto

	'Ilmanvaihdon ja lämmityksen tehtävänä on luoda eläinsuojaan huoneilmasto, jossa eläimet voivat hyvin ja niiden aineenvaihdunta toimii oikein ja jossa eläinten hoitajan työskentelyolosuhteet ovat tarkoituksenmukaiset.' (Maatalouden tuotantorakennusten lämpöhuolto ja huoneilmasto. MMM-RMO C2.2.
	Ilmanvaihdon tulee pitää kanalailman laatu hyvänä (sekä lämpö, kosteus että ilmanlaatu). Lattiakanalan ilmanvaihto vaatii Suomen oloissa hyvin toimiakseen tehokasta lämmitystä. Kanalasta on saatava poistumaan kosteutta ja ilman epäpuhtauksia, tilalle virtaa ulkoa raikasta ilmaa, jonka kosteus ja lämpötila vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Ilmanvaihto ei kuitenkaan saa aiheuttaa vetoa.
	Pienkanalassa on yleensä luonnollinen ilmanvaihto, joka perustuu ilmamassojen käyttäytymiseen. Talvella tämä toimii liiankin hyvin (lämpö pakenee harakoille), seurauksena on kanalan jäähtyminen ja kosteuden tiivistyminen pinnoille. Kesällä taas ei kanalailma tahdo vaihtua ollenkaan, koska lämpötilaeroja ulko- ja sisäilman välillä ei ole. Kanalan lämpötila nousee, kosteus kasvaa ja ilmanlaatu heikkenee.
	Ilmanvaihtoa on kesällä mahdollista tehostaa pitämällä ikkunoita ja ovia auki. Kanojen ulkoillessa ne saavat raitista ulkoilmaa ja lähes tyhjä kanala tuulettuu. Talvituuletuksen suhteen on hyvä muistaa, että kana viihtyy viileässäkin, kunhan on kuivaa. Ilman on vaihduttava, rehunkulutus tällöin tosin kasvaa. Paksu kuivike (kestopehku) lisää viihtyvyyttä ja tuottaa lämpöä.
	Lämmitys parantaa ilman laatua ja viihtyvyyttä. Vanhoissa rakennuksissa on puu-uuneja ja kamiinoita, joiden avulla päästään sydäntalven pakkaspäivien yli. Sähköpuhaltimilla, ns. autolämmittimillä lämmittäminen voi tulla yllättävän kalliiksi. Puhaltimen tuottama lämpö on tehotonta, sillä puhaltimen ilmavirta sekoittaa ilmaa koko huonetilassa, eikä lämpötila nouse kanojen tasolla. Puhallinta edullisempi lisälämmönlähde on lämpölamppu (250 W), joka asennetaan noin 60-70 cm:n korkeudelle. Lämpölamppu tuottaa kohdelämpöä. Kanojen on kuitenkin turha odottaa asettuvan lampun alle, ne nukkuvat vanhasta tottumuksesta orsilla. Lämpölamppu saattaa räjähtää vähäisestäkin roiskevedestä.

Kanalavalaistus

Kana tarvitsee valoa (siinä missä muutkin eläimet) nähdäkseen paremmin, mutta kanan kohdalla valo saa myös toisen merkityksen: Valo aktivoi hormonitoimintoja, jotka johtavat muninnan käynnistymisen. Olennaista on valoisan ajan pituus, 14-16 tuntia valoa vuorokaudessa pitää muninnan yllä.

	Valon voimakkuus saa olla alhainen. Kanalassa saa olla ihmissilmällä arvioiden hämärää.
	Valaistuksen on jakauduttava tasaisesti koko kanalan alalle, etteivät katvepaikat houkuttele lattiamunintaan. Mieluummin asennetaan useita vähätehoisia hehkulamppuja (40W) kuin yksi voimakastehoinen (100W).
	Kanoilla käytetään mieluummin hehku- kuin loistelamppuja, joiden valon värähtely saattaa ärsyttää kanaa. Loisteputkissakin on tosin nykyään tarjolla vähemmän värähteleviä, lämmintä valkoista valoa tuottavia malleja.
	Valon väri (valon aallonpituus) vaihtelee ja kana aistii värejä paremmin kuin ihminen. Kokeissa on todettu, että broilerit kasvavat paremmin vihertävän ja sinisen sävyisessä valossa. Punainen, oranssi ja keltainen valo sen sijaan vaikuttavat sukupuolisesti kiihdyttävästi ja nopeuttavat sukukypsyyttä. Punainen ja oranssi lisäävät myös munatuotantoa, mutta keltainen vähentää sitä, sen sijaan keltuainen kasvattaa munan kokoa ja parantaa rehuhyötysuhdetta. Värivalaisimien käyttö olisi mielenkiintoista, mutta tähän soveltuvia valaisimia ei ole vielä kaupan.
	Jo vanhastaan tiedetään, että punainen valo, punaiseksi maalattu hehkulamppu tai punainen lämpölamppu (kyse on eri asiasta kuin edellisen kohdan aallonpituus) hillitsee kannibalismia sen puhjettua, tämä perustuu siihen, että veri ei näy punaisessa valaistuksessa
	Siniseksi maalatun lampun valossa on helpompi ottaa kanoja kiinni kuin valkoisessa valossa.

Untuvikkoajan valaistus

	Pidetään valot koko ajan päällä
	Valon voimakkuus saa olla suurempi kuin aikuisilla, että poikaset oppivat löytämään ruokaa ja juomaa. Valo tulee sivutuotteena, jos käytetään lämpölamppuja. Poikasten on kuitenkin hyvä pian oppia myös pimeisiin jaksoihin, että osaavat käyttäytyä pimeässä, esimerkiksi sähkökatkon aikana
	Ikkunallisessa kanalassa on päivän pituutta mahdollista jatkaa keinovalolla, mutta lyhentäminen ei onnistu
	Pienkanalassa saatetaan talviaikaan jättää yli yön palamaan hämärävalo käytävän puolelle. Varsinaisten valojen sammuttaminen ja sytyttäminen ei tällöin sido hoitajaa liikaa. Käytäntö ei ehkä ole oikeaoppinen, mutta tarkoituksenmukainen.
	Karjataloissa yleinen tapa sammuttaa sähkövalo talvella keskipäivän tunneiksi (lypsyjen väliseksi ajaksi) on kallista energiansäästöä. Valaistus kuluttaa tunnetusti vain minimiosan siitä mitä kuluu sähköllä lämmitettäessä. (Vertaa 40 W hehkulamppu, 250 W lämpölamppu, 1000-2000 W lämpöpuhallin). Valoisan ajan lyheneminen ja valaistustehon heikkeneminen (pölyiset ikkunat, pilvinen talvisää) saattavat lopulta johtaa muninnan lakkaamiseen.

Kuivike

Kuivike vaikuttaa lattiakanalan viihtyvyyteen, ilman laatuun ja hoidon helppouteen. Irtonainen kuivikemateriaali kuuluu kanan luontaiseen ympäristöön. Kanat kylpevät siinä ja kuopsutellessa hioutuvat kynnetkin. Kuivike ehkäisee ei-toivottavaa käyttäytymistä, kuten kannibalismia ja höyhenten nyppimistä.

Hyvä kuivike

	on imukykyistä ja maatuvaa (kompostoituu nopeasti)
	on lyhytjakoista (silputtua olkea, kutterinlastu). Pitkää olkea tai heinää eivät kanat pysty jaloillaan hoitamaan (kuopsuttelemaan).
	ei ole liian hienojakoista. Turve yksinomaisena kuivikkeena on imukykyistä, mutta pölyää ja paakkuuntuu käytössä. Sahanpurut tai akanat pölyävät myös liikaa ja poikaset saattavat erehtyä syömään niitä.
	koostuu useista eri materiaaleista: turvepohja imee kosteutta, olki ja lastu kuohkeuttavat ja sitovat pölyä. Kanalailman riittävä kosteus (60-80 %) ehkäisee pölyämistä.
	on helposti ja edullisesti saatavilla (onko lähialueella turvetyömaa tai saha) tai omasta takaa (viljanolki, jopa haravoidut lehdet)

Kuiviketta laitetaan poikasille aluksi vähemmän (5-10 cm) ja lisätään iän myötä. Nykyisin ei lattiakanaloihinkaan suositella kuin 10-15 cm:n kuivikekerrosta, jossa kanojen on helppo kylpeä. Tällöin on kuiviketta varauduttava myös vaihtamaan tai lisäämään talven kuluessa.

Kuivikkeen vaihdon tai lisäyksen on tapahduttava kanoja häiritsemättä. Kuivikkeita liikutellaan kanalassa talviaikaan harvoin, kanat eivät ole tottuneet päivittäiseen kuivittamiseen kuten lehmät. Työn alkaessa on syytä antaa ensin 'kuivitusvaroitus', että kanat eivät säikähdä vaan tottuvat tapahtumaan. Kun kuivike on jaettu koko alalle suurpiirteisesti, kanat kyllä huolehtivat levittämisestä. Seuraavaan käyntiin mennessä on kuivike tasattu ja kanat saaneet mieleistä tekemistä.


Kestopehku

Perinteisessä kanalassa oli kestopehku, joka perustettiin nuorikoiden tullessa ja poistettiin kanojen vaihdon yhteydessä. Kestopehku säästää työtä ja kuivikkeita sekä lisää kanojen viihtyvyyttä. Kestopehku tulee perustaa lämpimänä vuodenaikana, viimeistään varhaissyksyllä, että pehku alkaa 'palaa' eli pieneliötoiminta pääsee vauhtiin. Parin ensimmäisen kuukauden ajan tarvitsee kestopehku huolenpitoa, sen jälkeen se hoitaa itse itsensä. Hoito tarkoittaa kääntelyä pohjia myöten noin kerran viikossa, jotta pieneliöt saavat happea. Ilmanvaihto pidetään hyvänä, lämpötila saa laskea.

	Kuiviketta laitetaan alussa 50-60 cm:n kerros, joka käytössä alenee 30-40 cm:iin. Karsinasta käytävään johtavassa ovessa on oltava vähintään yhtä korkea kynnys kuin kuivikkeen paksuus, muuten kuivikkeet pursuavat käytävän puolelle.
	Kuivike rakennetaan kerroksittain: alimmaksi sammutettua kalkkia puhdistetulle lattialle, sitten turvetta, joka imee kosteutta. Tämän päälle saatavuuden mukaan kutterinlastua, olkea (kaura, vehnä), puunlehtiä, savimultaa
	Kestopehkusta huolimatta on hoitajan tarkkailtava juomakuppien ympäristöä, kuivikkeen kuntoa ja ilmanvaihdon ja lisälämmityksen riittävyyttä. Ongelmakohtiin voidaan lisätä kuiviketta, mutta vältetään keskitalvella kääntelyä, joka lisää ammoniakin muodostusta.
	Vesivahingon kastelemat kuivikkeet pyritään vaihtamaan (ei kuitenkaan kovimmilla pakkasilla).