Kana on selkärankaisiin kuuluva tasalämpöinen lintu. Sen ruumiinlämpö on +41ºC ja sen sydän lyö 140 kertaa minuutissa. Kanan kehoa suojaa höyhenpeite, joka vähentää veden haihtumista ja pienentää lämmönhukkaa. Sen eturaajat ovat kehittyneet lentämiseen erikoistuneiksi siiviksi ja sen lentämisen mahdollistavat kehoa keventävät luuston ilmakanavat sekä keuhkoihin yhteydessä olevat ilmapussit. Kana hengittää rintalihasten avulla, sillä siltä puuttuu pallea.

Kanalla ei ole hikirauhasia, joten se ei pysty viilentämään oloaan hikoilemalla, vaan ainoastaan suun kautta läähättämällä. Tämä on tärkeä huomioida kuljetusten yhteydessä.

Kanan hajuaisti on erittäin heikko, mutta puutteen korvaa erinomainen näkö ja kuulo.

Kana elää neljästä kymmeneen vuotta, Suomen ennätys on 21 vuotta.

Lisääntyminen

Tällä sivulla käsitellään ainoastaan kanan hautomista.

Koneellinen haudonta

Kana lisääntyy munimalla. Lisääntymishormonien eritys käynnistää muninnan kanan ollessa noin viiden kuukauden ikäinen. Kana munii siis lisääntyäkseen, tuottaakseen jälkeläisiä. Tämä yhteys on kuitenkin heikentynyt jalostusvalinnan ja valaistusohjelmien johdosta. Kanan hautomistaipumus on ollut jalostuksessa ei-toivottu ominaisuus, koska hautovan kanan vuosituotos on huomattavasti pienempi kuin kanan, jolla hautomistaipumusta ei ilmene. Hautova kana lopettaa munimisen 2-3 kuukaudeksi. Varsinainen haudonta kestää 21 vuorokautta, jonka jälkeen emo hoitaa jälkeläisiään parin kuukauden ajan.

Kananmuna on itse asiassa kanan munasolu vararavintoineen.

Munan rakenne (www.farmit.net)
Tietoa kananmunasta  (Siipikarjaliiton Kananmunatiedotus)

Hautovan kanan hoito

	Hautomista suunnitteleva kana viihtyy pesässä, ääntelee (kluk-kluk), ärhentelee ja nokkii kättä vastustaen pesästä poistamista. Kanaa kannattaa seurata muutama päivä, jolloin munat vielä kerätään pois päivittäin.
	Kun hautominen näyttää vakiintuneen, annetaan munien kertyä kanan alle tai asetetaan sen alle kerralla riittävä määrä, 10-12 munaa. Siitosmunia voidaan kerätä enintään 10-14 vuorokauden ajan ja säilyttää +8-12 º C lämpötilassa (ei kuitenkaan jääkaapissa) paksumpi pää ylöspäin kennoissa, joiden kallistuskulmaa vaihdellaan päivittäin /// ---> \\\ --> /// jne. Munia ei pidä pestä eikä puhdistaa, koska tämä vioittaa munan pintaa. Yhdellä kertaa kanan alle laitetuista munista syntyvät poikaset yhtä aikaa.
	Munat voivat olla muidenkin kanojen munimia, sillä kana ei tunne omia muniaan. Vanhan ruotsalaisen uskomuksen mukaan munia on hyvä olla pariton määrä ja yleisin kanan alle asetettu munamäärä onkin ollut yksitoista. Munien näkeminen toimii ärsykkeenä, munintaa ylläpitävä hormonieritys lakkaa ja kana alkaa hautoa. Hyvä emokana omistautuu hautomiselle sen jälkeen niin täydellisesti omat tarpeensa unohtaen. Hoitajan on hyvä huolehtia, että emo päivittäin poistuu pesästä syömään, juomaan ja puhdistautumaan.
	Haudonnan jatkuessa saattavat muut kanat pyrkiä munimaan samaan pesään. Uudemmat munat kuoriutuvat kuitenkin myöhemmin ja jäävät usein kesken kun emo jo rientää untuvikkojen perään. Tämä vältetään merkitsemällä alkutilanteessa kanan alla oleviin muniin lyijykynällä merkki, esimerkiksi alle laittamispäivämäärä toiseen kylkeen. Munamäärä tarkastetaan päivittäin ja uudet munat poistetaan, samalla kun hätistellään emo hetkeksi jalkeille.
	Lajitovereiden uteliaisuus kuoriutumishetkellä ei ole toivottavaa. Miten se on estettävissä?
	1. Siirretään kana ja munat toiseen paikkaan haudonnan alussa, mikä saattaa kuitenkin lopettaa koko hautomisen. Mutta olisiko tämä yksilö muutenkaan jaksanut loppuun asti, kun noin pienestä häiriintyy? 2. Eristetään kana pesäänsä, jonka välittömään läheisyyteen sille järjestetään ruokaa ja vettä. Kana päästetään kävelylle hoitotoimien yhteydessä. 3. Siirretään koko pesä muualle, mutta vasta haudonnan lopulla, 19. vuorokaudella. Pesärakenteen on oltava irtonainen. 1-3. vaihtoehdoissa pidetään untuvikot erillään aikuisista kanoista ensimmäiset viikot 4. Annetaan emokanan olla lattiapesässä samassa tilassa muiden kanojen kanssa haudonnan loppuun asti. Kuoriutumisen lähestyessä huolehditaan hautomapesän edustan puhtaudesta. Laidunkautena tämä vaihtoehto onnistuu varmemmin. Untuvikkojen ruokailu vaatii erityistoimia. Esim. koirahäkkiä on käytetty poikasten 'turvakotina', johon aikuiset eläimet eivät pääse. Emo huolehtii lämmöstä ja häätää liian lähelle tulevat uteliaat. 5. Parhaiten haudonta onnistuu, jos hoitaja on tietämätön koko haudonnasta, kunnes emokana poikasineen tulee näytille. Pesä on tällöin useimmiten kanalan ulkopuolella (navetanvintillä, heinäladossa, riihen alla tai nokkospusikossa).
	Untuvikoilla ei ole kiirettä syömään, sillä munankeltuainen turvaa ensimmäisen vuorokauden ravinnon saannin. Keltuainen, joka on hautomisajan munassa sikiön ulkopuolella, sulkeutuu 19.vuorokaudella sikiön vatsaonteloon, josta keltuaisen sisältöä yhä imeytyy poikasen ravinnoksi. Liian varhaisesta ruuan tuputtamisesta saattaa olla jopa haittaa, kovin ponnistuksin munankuoresta ulos murtautunut poikanen tarvitsee lepoa.
	Emon läheisyys ja ääntely saavat poikasen leimautumaan emoonsa. Poikanen ei selviä ilman emon tarjoamaa lämpöä. Untuvikkojen lisääminen emon alle onnistuu kuoriutumisen jälkeen, mutta ei enää päivien päästä.
	Emokana hoitaa jälkeläisiänsä kahden, kolmen kuukauden ajan opettaen niille elämässä tärkeät taidot: ruuan etsintää, suojautumista, orrelle nousua ym. Kanan palattua kukon luo, poikaset jäävät laumaan omana ryhmänään. Muut lauman eläimet eivät ole kiinnostuneita 'nuorisosta' ennen sukukypsyysikää, jolloin niiden on lunastettava paikkansa päälaumassa tai poistuttava reviiriltä ja perustettava oma laumansa.

Onnistunut haudonta


Kana vai kone

Kotitarvekanalan eläinmäärää pystytään ylläpitämään kanan hautomana. Jonakin vuonna haudonnat onnistuvat yli tarpeen, toisena taas ei kukaan kanoista haudo tai haudonta häiriytyy niin täydellisesti, että poikasia ei saada. Lisäys on välttämätön viimeistään kolmantena vuotena, koska vanhempien kanojen hautomistulos heikkenee selvästi.

Koneelliseen haudontaan päädytään, jos poikasia halutaan selvästi enemmän kuin oma tarve edellyttää. Korvaamattomaksi konehaudonta muodostuu, jos useaan vuoteen ei ilmaannu hautovia kanoja. Hautomispäätös on kanan eikä hoitajan hallussa. Varaemoja ei aina ole saatavana; raskailla kanaroduilla, kääpiökanalla ja kalkkunalla olisi vahva taipumus hautomiseen.

Uhanalaisen lajin, rodun tai paikallisen kannan tulevaisuus saattaa olla hautomakoneesta kiinni. Kun aallonpohja eläinmäärissä konehaudonnan ansiosta ohitetaan, on taas toiveita hautovan yksilön löytymisestä. Säilytystoiminnassa ei konehaudontaa pidä tarpeettomasti suosia.

Kumpi oli ensin, kana vai muna?

Otsikon kysymykseen on etsinyt vastausta mm. kouvolalainen Ari Puuri, joka suoritti aiheesta kyselyn Kouvolan maatalousnäyttelyssä 1998. Vastaajia oli edustava joukko, kaikkiaan 2360 henkilöä. Näistä 51 % oli sitä mieltä, että kana oli ensin, 46 % veikkasi munaa ja 5 % ei osannut sanoa.