Kana on kaikkiruokainen, sille kelpaa niin kasvi- kuin eläinperäinen ravintokin. Kanan ravintoa luonnossa ovat kasvinosat (siemenet ja nuput) sekä maasta löytyvät madot, hyönteiset ja toukat.

Hoitajan kiinnostus ja käytettävissä oleva aika ratkaisevat sitten sen, mitä rehua käytetään: itse tuotettua vai ostettua, tavanomaista vai luonnonmukaista. Hoidon helppous ei ole ensisijaista harrastajan kananpidossa. Ruokintatapahtuman merkitys on korostunut ja hoitotoimet yleensäkin koetaan osaksi eläinten kanssa seurustelua.

Kanan ruuansulatus

Suurin ero lintujen ruuansulatuksessa nisäkkäisiin verrattuna on, ettei linnuilla ole hampaita, vaan ne huuhtelevat ruuan alas sellaisenaan veden avulla. Linnuilla on myös kupu, johon ruoka varastoituu. Kuvussa ja sitä seuraavassa rauhasmahassa ruokamassa alkaa sulaa ja pehmenee. Mekaaninen hienontaminen alkaa vasta lihasmahassa eli kivipiirassa. Lihasmahan voimakkaat lihakset jauhavat rehun karkeat osaset hienoksi soran avulla. Kana tarvitseekin säännöllisin välein karkeaa soraa (raekoko 3-6 mm, poikaselle 2-3 mm), joka siis korvaa hampaat. Ravinteet imeytyvät suoliston seinämän läpi elimistöön ja uloste poistuu kanan kehosta yhteissuolen kautta. Kanan virtsa-aine on kiinteää, valkoista ainetta ulosteen pinnalla.

Ruokintajärjestelyt

Kanan käyttäytyminen ja ruuansulatuksen rakenne kannattaa ottaa huomioon ruokintajärjestelyissä.

	Kanalaumassa vallitsee arvojärjestys; ruokaillessa syövät ensin hierarkiassa ylempänä olevat
	Ruokintatilaa varataan riittävästi ja tasaisesti koko alalle, että kaikilla on mahdollisuus syömiseen
	Vesi- ja rehuastiat sijoitetaan lähelle toisiaan, koska kanalla ei ole hampaita, vaan se huuhtelee rehun alas veden avulla
	Ruokinta- ja juomalaitteiden korkeus mitoitetaan eläinten koon mukaan, astian reunan oikea korkeus on eläimen selän tasolla
	Rehua suositellaan pidettäväksi tarjolla aina, mutta toisaalta tuoreen rehun tarjoaminen kiihottaa ruokahalua
	Kana pitää pienistä, erillisistä 2-3 mm:n rakeista koostuvasta ruuasta enemmän kuin kovin hienoksi jauhetusta. Se osaa lajitella rehua poimien 'sattumat' seasta. Loppurehu ei kulu, jos uutta tarjotaan liian pian.
	Kokojyvät annetaan mielellään kuivikkeisiin, koska se antaa kanoille työtä. Ohessa hoituvat sekä kynnet että kuivike.
	Vilja-annos annetaan kerta-annoksena, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus saada osansa. Jos viljaa ripotellaan pitkin päivää, ottavat nokkimisjärjestyksessä ylimpänä olevat aina osansa ja arvojärjestyksessä alimmat jäävät ilman.

Rehun energia- ja valkuaispitoisuus

Kana tarvitsee energiaa

	elääkseen (ylläpito, aktiivisuus)
	kasvaakseen ja
	tuottaakseen jälkeläisiä (munia)

Valkuaista tarvitaan erityisesti kudosten rakentamiseen ja ylläpitoon (lihakset, höyhenet ja munat).

Rehun energiapitoisuutta on helppo nostaa lisäämällä energiapitoisten rehun raaka-aineiden osuutta rehussa (vehnää, rypsiöljyä 1-2 %). Ruokintakertojen lisääminen nostaa myös rehun kulutusta. Rehun energia- ja valkuaispitoisuuden oikea suhde edistää terveyttä. Viljan valkuaispitoisuus vaihtele vuosittain.

Muniva kana kuluttaa rehua 38 - 44 kiloa vuodessa (105 - 120 g/pv). Ohjearvoa voidaan käyttää vuotuisen viljan tarpeen laskemiseen tai kulutuksen seurantaan. Kanan rehun tarpeeseen vaikuttavat:

1.	perinnölliset tekijät (eläimen koko, rehunkäyttökyky, sukukypsyysikä, tuottavuus)
2.	tuotosvaihe (runsaassa muninnassa enemmän)
3.	eläimen ikä (nuorikko tarvitsee energiaa vielä myös kasvuun)
4.	liikunnan määrä (hoitomenetelmä)
5.	ympäristön lämpötila (ihannelämpötila energiankulutuksen kannalta olisi 23 C astetta)
6.	eläimen terveydentila (esim. höyhentyminen)

Rehuraaka-aineet

Vilja

	Vilja muodostaa kanan ravinnosta pääosan (60-70 %)
	Kauraa suositellaan erityisesti poikasille, muniville kanoille se on yksinomaisena viljana liian kuitupitoista
	Ohra on munivien kanojen energiarehua, mutta liian runsas syöttö rasvoittaa ja aiheuttaa ulosteiden tahmaisuutta. Ohran käyttö suhteessa kauraan saa lisääntyä kanan ikääntyessä.
	Vehnä on energiapitoinen, mutta vähäkuituinen. Runsas vehnänsyöttö voi aiheuttaa kudosten pehmenemistä. Kokojyvä-seoksesta kana osaa valikoida vehnänjyvät.
	Ruista ei suositella kanoille ollenkaan, sillä se saattaa aiheuttaa ripulia

Valkuaisrehu

	Kanan täysipainoinen ruokinta edellyttää viljan rinnalle valkuaispitoisempaa rehua, josta ainakin osa on eläinperäistä. Eläinvalkuainen täydentää muiden rehuraaka-aineiden valkuaista (aminohappokoostumusta) siten että rehu paremmin vastaa siipikarjan tarpeita.
	Rehuteollisuus käyttää valkuaisrehuna soijaa tai kalarehua. Soija on kasviperäisistä rehuista lähinnä kanan tarpeita. Kala ei aiheuta makuhaittoja, kun raaka-aineiden tuoreudesta on huolehdittu ja käyttömäärät pysyvät kohtuullisina. Ruskeita munia munivien kanojen munat ovat herkempiä makuhaitoille kuin valkoiset
	Kotivaraisesti valkuaista saa mm. maitotuotteista ja munista. Raejuustoa tai murskattua kananmunaa voi antaa untuvikoille. Maitotuotteita käytetään vain hapatettuna, märkärehuun lisättynä tai sellaisenaan juotuna, aina pidetään myös vettä tarjolla. Hapattamaton maito, myös maitojauhe tai jäätelö aiheuttaa vetelää ulostetta.
	Kotoiset palkokasvit (herne, virnat, apila) ovat hyvää valkuaislisää, mutta niiden annostelussa, varsinkin kuivattuna, on oltava varovainen, sillä keltuaisen väri reagoi kasvien sisältämiin väriaineisiin herkästi. Herne annetaan aina murskattuna ja enintään 5-15% rehusta, isommat määrät saattavat aiheuttaa häiriöitä.
	Lihaperäisen rehun (liha- ja lihaluujauho) käyttö on teollisissa rehuissa kielletty eläintautien vaaran vuoksi. Samoin on lihaa sisältävän suurtalousjätteen käyttö kanoille kielletty.
	Öljykasvit täydentävät rehun valkuaisaine- ja rasvahappokoostumusta ja lisäävät energiapitoisuutta. Rypsi- tai pellavaöljylisäys on kuitenkin korkeintaan 2 %, sillä runsaampi käyttö saattaa aiheuttaa makuhaittoja.

Karkea rehu

	Karkea rehu antaa kuitua, väriaineita ja vitamiineja, tuo vaihtelua ja lisää 'työtä'
	Nurmirehu (tuorerehu ja kuivaheinä sekä laidun) on tärkeä väriaine- ja vitamiinilähde, vaikkei kana olekaan hanheen verrattava ruohonsyöjä
	Myös lehmille tarkoitettua tuorerehua voi antaa kanoille talviaikaan pienissä määrin (vaikuttaa keltuaisen väriin)
	Juurekset ja vihannekset tarjotaan raakana.

Kanankalkki ja sora

	Kanankalkkia pidetään lattiakanalassa aina tarjolla erillisessä astiassa, josta kana käy hakemassa sitä tarpeen mukaan. Joissakin täysrehuissa kalkkia on riittävästi (ilmenee vakuustodistuksesta)
	Jos kalkkia ei ole ravinnossa riittävästi, käyttää kana kehoon varastoitunutta kalkkia, 'munii luistaan'. Kalkinpuutos ilmenee muutamassa päivässä.
	Kalkki voi olla kanakalkkia tai näkinkuorta. Monet pitävät näkinkuorta luonnollisempana elollisen alkuperänsä vuoksi, mutta sen saatavuus on huonoa.
	Kana tarvitsee säännöllisesti soraa, jonka avulla karkea rehu hienontuu lihasmahassa (kanalla ei ole hampaita). Kana osaa pidättää soraa sisällään, joten sen tarve ei ole aivan päivittäistä. Soran raekoko munivilla on 3-6 mm, poikaselle 2-3 mm.

Vesi

	Kanalla ei ole hampaita vaan se huuhtelee ruuan alas vedellä
	Rehu- ja juoma-astiat sijoitetaan lähekkäin
	Anna eläimille vain vettä, jota itsekin joisit
	Kana juo vettä 2,5 dl/vrk normaalilämpötilassa (+ 20ºC), mikä vastaa suhteessa aikuisella ihmisellä yhdeksää litraa.

Munivan kanan rehun koostumus

MUNIVAN KANAN REHUN KOOSTUMUS (% rehusta)
	REHUN RAAKA-AINE	SUOSITUS	ENINTÄÄN
korvaavat toisiaan suositusten rajoissa	vehnä	25	30
	ohra	38,8	40
	kaura	10	30
	ruisvehnä	-	20
	vehnänlese	1	7
	vehnärehujauho	-	10
	väriä antavia kasviraaka-aineita (maissi, palkokasvit)	3	7
korvaavat toisiaan suositusten rajoissa	rypsi, rapsi*	-	10
	soijajauho	7	30
	kalajauho	3	5
	teurastuksen sivutuotteet (luu- ja lihajauho, rasva) **	(2,5)	6
	kasviöljy (rypsi, pellava)		3
	vitamiinivalmisteet	0,5	0,5
vaihtoehtoisesti	rehukalkki (rehuun sekoitettuna)	7,8	10
	TAI kanankalkkirae (vapaasti tarjolla)
	fosforivalmiste (dikalsiumfosfaatti)	0,7	2
	keittosuola	0,15	0,2
	keinotekoinen aminohappo, metioniini	0,17	0,2
	keinotekoinen aminohappo, lysiini	0,08	0,2
	Yhteensä	100%

* Ei suositella ruskeita munia muniville (makuhaitta)
** Käyttö kielletty EU:ssa eläintautivaaran takia v. 2001 alkaen

Ostorehut

Täysin kotoinen ruokinta edellyttää vankkaa tietoa kanan ravitsemuksellisista tarpeista ja rehun raaka-aineiden koostumuksesta. Huolelliselta hoitajalta onnistuu aikuisen kanan ruokkiminen kotoisesti, mutta kasvavan poikasen ruokinta edellyttää perusteellista paneutumista.

Oli aika, jolloin kotoinen ruokinta oli ainoa vaihtoehto, koska muuta ei ollut tarjolla. Helpompi ja turvallisempi tapa ruokkia kanat tänä päivänä on hankkia niille valmiita teollisia kananrehuja. Nämä rehut ovat tasalaatuisia ja niiden koostumus vastaa kanan tarpeita. Ikä ja tuotosvaihe on huomioitu rehuvalikoimassa. Omaa viljaa on mahdollista hyödyntää ostorehun rinnalla.

Teollisia rehuja on kolmenlaisia:

	Täysrehu sisältää nimensä mukaisesti kaiken, mitä kana tarvitsee
	Puolitiivisteen kanssa voidaan hyödyntää kotoista viljaa
	Kolmas vaihtoehto (tiiviste) ei sovellu pienkanalaan

Pienkanalan pitäjän rehuvaihtoehdot ovat vähissä, koska monia rehuja myydään vain suursäkeissä tai irtotavarana. Pienasiakkaistaan huolehtiva maatalouskauppa pyrkii kuitenkin hankkimaan rehuja tarjonnan rajoissa. Rehua on kuitenkin hyvä tiedustella ajoissa, koska kaupan tilaukset ja kuljetukset tapahtuvat määrävälein.

Säkissä on mukana vakuustodistus, josta ilmenee käyttöohje ja viimeinen käyttöpäivä. Vakuustodistus ja ostokuitti kannattaa säilyttää ainakin koko säkin syötön ajan.

Lisätietoa kananrehuista ja ruokinnasta:

Farmit.net ( --> siipikarja)
Suomen Rehu
Kotieläin-lehti
Rehuraisio
Rehumakasiini-lehti
www.rehux.fi