Paraskaan eläinaines ei takaa hyvää lopputulosta (= hyvää munijaa), jos ympäristö, ruokinta ja hoito eivät anna siihen mahdollisuuksia.

Untuvikkovaihe (0 - 2 ikäviikkoa)

Emon alta syntyneet

Emon alla haudotut poikaset vaativat hoitajaltaan vähemmän kuin koneessa haudotut, koska emo huolehtii niiden lämmöstä, syömään opettamisesta ja suojelemisesta.

Vastasyntynyt untuvikko viihtyy emon höyhenpeitteen kätköissä. Kuoriutumisesta saattaa kulua kolmatta vuorokautta ennen kuin poikanen ilmestyy näkösälle - juuri niin kauan, että ensimmäisiä poikasiaan odottava hoitaja ehtii hermostua ja hätääntyä. Tästä ajasta on poikaselle kuitenkin vain hyötyä, sillä emon lämpö on sille korvaamaton. Vastakuoriutunut untuvikko on märkä ja herkkä jäähtymiselle. Kuoriutuminen on fyysisenä ponnistuksena uuvuttava ja palautuminen vie aikaa. Untuvikko tarvitsee ensi päivinä +34-36ºC asteen lämpötilaa. Huonelämpötilaa ei saa nostaa, jos halutaan emon ja poikasen pysyvän tiiviisti yhdessä. Näin emon ja poikasen suhde vahvistuu: poikanen leimautuu emoonsa ja emo oppii tuntemaan poikasensa. Untuvikolla ei ole nälkä, koska munan ruskuaispussissa (keltuaisessa) on yhä ravintoa, jonka poikanen käyttää hyödykseen. Poikanen on saanut ravintonsa ruskuaispussista koko hautoma-ajan. Ruskuaispussi sulkeutuu poikasen vatsaonteloon 1-1 ½ vuorokautta ennen kuoriutumista..

Olosuhteet

Pienessä, muutaman eläimen parvessa emo poikasineen voi olla samassa tilassa muiden aikuisten kanssa, kunhan poikasille on järjestetty niille sopivat ruokailu- ja juoma-astiat. Turvallisempaa on kuitenkin sijoittaa emo poikasineen ensimmäisen viikon ajaksi eroon muista. Ne voidaan sijoittaa esimerkiksi isoon, sanomalehtipaperilla vuorattuun laatikkoon. Ulosteet on siitä helppo poistaa rullaamalla lehdestä hoitotoimien yhteydessä pari paperikerrosta pois. Varsinaista kuiviketta ei alussa kannata laittaa, koska se päätyy juoma-astiaan. Laatikko sijoitetaan kanalassa lähelle muita kanoja, mutta siten että hoito ja tarkkailu onnistuu.

Isommassa ryhmässä kasvaa häiriötekijöiden ja vaarapaikkojen todennäköisyys ja pesueelle kannattaakin järjestää muista eristetty alue 4-6 viikoksi. Myöhempi yhdistäminen on kuitenkin sitä helpompaa, mitä läheisemmässä yhteydessä ryhmät ovat, esimerkiksi ulkoilu on hyvä toteuttaa samassa tarhassa alusta alkaen, emo pitää kyllä liian uteliaat kanat loitolla. Yön seudun poikaset ovat turvassa laatikossa emon lämpimissä, eikä hoitajankaan tarvitse menettää yöuniaan niiden takia.

Untuvikkojen hoito

	Ensimmäisten 10-14 vuorokauden ajan kannattaa poikueesta pitää erityisen hyvää huolta. Ruoka- ja vesitilanne tarkistetaan useita kertoja päivässä samoin kuin poikasten sijainti ja vointi. Emo opettaa poikasiaan syömään näyttämällä nokkimisen mallia ja kuopsuttamalla rehua jaloillaan, seurauksena rehun päätyminen 'pitkin seiniä' ja juoma-astioita.
	Vesi annetaan kädenlämpöisenä ja vesiastia puhdistetaan jokaisella tarkastuskäynnillä. Untuvikkojen kastumista on vältettävä kaikin keinoin, vesiastian juomatilan on oltava niin kapea ja matala, ettei poikanen sinne sovi.
	Nurkat ja kapeat raot karsinarakenteissa on syytä tarkastaa ja tukkia. Emosta eroon joutuminen on poikaselle kohtalokasta ja jo lyhyt aika erossa emosta jäähdyttää poikasen.
	Ulkoilu alkaa hyvällä säällä muutaman päivän iässä, kun poikaset jo pysyvät jaloillaan. Laatikkoon sijoitetut poikaset emoineen voidaan opettaa ulkoiluun alussa viemällä ne ulos laatikossa. Seuraavaksi voidaan laatikko kumota kyljelleen (vesi ja astiat on poistettu sitä ennen), jolloin poikaset huomaamattaan seuraavat emoaan.
	Poikaset opettelevat elämään itsenäisesti jo 2-7 viikon iässä. Emo on opettanut ne ruuan hakuun ja huomioimaan ympäristön vaaroja. Lisälämpöä tarvitaan yhä harvemmin, yöseuduksi emon siiven alle tosin on vielä tungosta. Vähitellen poikaset alkavat etsiytyä yöksi myös orsille. Jos poikueita on useita, nämä saattavat olla yhdessä päiväsaikaan, mutta yöksi ja vaaran uhatessa hakeudutaan oman emon turviin. Laumasta alkaa erottua yksilöitä, poikueen sisäinen arvojärjestys alkaa muotoutua. Emo torjuu kukkopojat parin kuukauden iässä ja lopulta kananpojatkin jäävät keskenään kanan palatessa aikuisten kanojen joukkoon.

Untuvikkona ostetut tai koneessa haudotut poikaset

Kuoriutumisen jälkeen (21.vuorokaudella) untuvikot pidetään koneessa niin kauan, että ne ovat kuivuneet. Tämän jälkeen ne siirretään matalaan, rei'itettyyn laatikkoon melko tiukkaan 'pakattuna', jolloin ne pitävät lämpimän. Laatikko sijoitetaan väljästi normaaliin huonelämpöön ja untuvikot saavat levätä. Syömään ei ruskuaispussin ansiosta ole kiirettä vasta kuin toisena kuoriutumisen jälkeisenä päivänä. Untuvikot päästetään syömään mielellään aamulla, jolloin niiden vointia on mahdollista seurata pitkin päivää. Jos hautominen on tapahtunut muualla, on pari vuorokautta kuoriutumisesta aikaa siirtää untuvikot, eikä niitä pidä ruokkia ennen kuin ne ovat lopullisessa sijoituspaikassa.

	Untuvikkoja pidetään aluksi melko tiheässä, 25 untuvikkoa neliöllä. Lämpö ja lajitoverin läheisyys on ensiarvoisen tärkeätä.
	Pienen eläinmäärän ensikodiksi riittää iso pahvilaatikko. Laatikko sijoitetaan kodissa puolilämpimään tilaan. Jos poikasia on enemmän kuin pari tusinaa on niille erotettava sopiva tila. Alue rajataan kovalevysuikaleiden avulla (korkeus 60 cm) pyöreäksi kehäksi, jolloin nurkista ei ole vaaraa. Levyt yhdistetään toisiinsa esim. pellistä tehdyn hahlon avulla. Kutterinpurua pohjalle ja purun päälle sanomalehteä.
	Rehu ripotellaan ensipäivinä paperille, että poikaset sen varmasti löytävät. Matala (reuna korkeintaan 2-3 cm korkea) rehualunen otetaan käyttöön muutaman päivän päästä. Vähän painavampi, esimerkiksi keraaminen alunen on hyvä, koska emo saattaa kaataa kevyemmän lautasen noustessaan sen reunalle. Ruokaa pidetään koko ajan tarjolla, kuitenkin niin ettei sitä jää seisomaan.

	Poikasten käyttäytyminen kertoo lämpötilan sopivuudesta A. Jos poikaset pyrkivät lämmönlähteen lähelle (esim. lämpölampun alle), ei lämpöä ole riittävästi - lämpötilaa on nostettava esim. lämpölamppua laskemalla B. Jos poikaset pyrkivät pois lämmönlähteen vaikutuspiiristä, on poikasilla liian lämmintä - lämpötilaa on laskettava esim. lämpölamppua nostamalla C. Tasaisesti koko alalle levittäytyneillä poikasilla on sopivasti lämpöä
	Untuvikkojen lämpötilasuositus on ensipäivinä + 34-36 ºC-lämpöastetta, jonka jälkeen lämpötila saa laskea kaksi astetta viikossa. 6-8-viikoinen poikanen viihtyy jo +20 ºC:ssa. Ikä lämpö ºC 1-2 pv 36 - 34 3-4 pv 34 - 32 5-7 pv 32 - 30 2. vko 28 3. vko 26 4. vko 24 5. vko 22 6. vko 20
	Lämmitys hoituu kätevimmin lämpölampulla, joka laitetaan kylmään vuodenaikaan päälle jo paria vuorokautta ennen untuvikkojen tuloa. Lämmönlähteen alle voidaan asettaa laakea kivi tai litteä muovikanisteri, joka varaa lämpöä. Poikaset oppivat pian nousemaan sen päälle kuin orrelle.
	Tavallinen 60 watin hehkulamppu tuottaa riittävästi lisälämpöä muutamalle poikaselle asuinhuonelämpötilassa. Lamppu on tällöin sijoitettava melko lähelle poikasia. Osaa laatikosta voidaan vielä peittää liinalla tai levyllä vähentämään ilmankiertoa (muista kuitenkin paloturvallisuus).
	Isomman parven lämmittämiseen tarvitaan lämpölamppua (150 W), joka sijoitetaan laatikon tai kehän yläpuolelle noin 60-70 cm:n korkeudelle. Lamppu sytytetään paria vuorokautta ennen kuin poikaset asetetaan laatikkoon tai kehään. Lampun alle asetetun lämpömittarin lukema saa nousta 36 asteeseen, reunoilla on muutaman asteen vähemmän. Isommalla poikasmäärällä voi lämpölamppuja (250W) olla useita, tällöin ei yhden lampun rikkoutuminen vielä jätä poikasia ilman lämmönlähdettä. Kehään voidaan vielä asettaa lämpöä varaavia elementtejä kuten laakeita kiviä tai litteitä vedellä täytettyjä muovikanistereita.
	Parin ensimmäisen viikon ajan tarkkaillaan poikasia useita kertoja vuorokaudessa. Näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä esim. lampun rikkoutuessa.

	Turvallisin vaihtoehto ruokkia untuvikot on teollinen valmisrehu, pikkupoikastäysrehu. Poikasrehun lisäksi tarvitaan vain vettä. Ruuantähteitä voi antaa malliksi, että poikanen oppii olomuodoltaan monipuoliseen rehuun.
	Rehu annetaan alussa paperin päälle, että jokainen tipu sen varmasti löytää. Paperille voidaan laittaa myös ripaus karkeaa soraa (2-3 mm). Muutaman päivän päästä voidaan siirtyä käyttämään matalaa astiaa (mitä painavampi sitä parempi). Juoma-astiaksi on kätevä muovinen juoma-automaatti, mutta pienelle poikasmäärälle käy alussa yhtä hyvin syvä lautanen, johon asetetaan pieniä kiviä etteivät poikaset kastu. Untuvikot oppivat pian kastamaan nokkansa kivien lomassa välkkyvään veteen. Kekseliäs ratkaisu on laittaa teräksinen koirankuppi nurinpäin, jolloin ulkokehälle muodostuu kapea vesiura, joka sekin saattaa tosin olla liian avara ilman täytettä, pikkukiviä tai muoviletkunpätkää.
	Vesi annetaan huonelämpöisenä. Astian siisteys tarkastetaan jokaisella käynnillä.

Lämmön ja ravinnon merkitys

Hyvin kehittynyt kaksiviikkoinen poikanen on terhakka ja aktiivinen. Se on jo kertaalleen vaihtanut höyhenpeitteen ja sen siipisulat kasvavat vauhdilla. Keltaiset untuvat ovat vaihtuneet valkoisiin höyheniin ja siipisulkiin. Siivet ovat napakasti vasten kylkiä ja peräpää sekä varpaat puhtaat.

Heikosti kehittyneen, ravinnon puutteesta tai heikosta laadusta kärsineen poikasen siipisulat sojottavat ohi poikasen peräpään, koska sen keho ei kasva sulkien tahdissa. Liian alhainen lämpötila aiheuttaa ulosteen kertymisen paakuksi poikasen varpaisiin ja peräpäähän, niin että ulostaminen lopulta vaikeutuu. Köyhällä ravinnolla olleen poikasen jalat ovat kalpeat ja käynti vaisua. Käsiin otettaessa huomaa sen rintalastan kapeuden ja poikasen keveyden.

Kananpoikasvaihe (2-7 viikkoa)

Untuvikon elämän kriittisin vaihe - pari ensimmäistä viikkoa - on takanapäin. Jalat kantavat jo ja ruokailu sujuu.

Olosuhteet ja hoito

	Eläintiheyttä lasketaan poikasten kasvaessa, 6-8-viikkoisia pidetään enää 12-15 kpl neliöllä. Lisätilaa saadaan laajentamalla elinaluetta kehää suurentamalla tai päästämällä emokana poikasineen muun lauman joukkoon. Säännöllinen ulkoilu kasvattaa elinpiiriä entisestään.
	Yleislämpötila saa laskea alun + 34 ºC-lämpöasteesta 2 astetta viikossa. Liian korkea lämpötila heikentää kasvua ja höyhenpeitteen kehittymistä. Parikuiselle poikaselle riittää jo + 20-22º. Lämpötilan laskiessa on lisättävä myös ilmastointia. Kuivike ei saa kostua, juomakuppien ympäristö pidetään kuivana.
	Valaistusteho alenee luonnostaan, kun lämpölamppuja vähennetään. Vuorokausi jakautuu valoisaan ja pimeään aikaan, valoisaksi ajaksi riittää parin ensimmäisen elinviikon jälkeen 10-12 tuntia.
	Kananpoikaset alkavat etsiytyä orsille noin kuuden viikon iässä (Castren 1997). Luonnonlinnun vaistolla ne pyrkivät pois maan tasalta, koska ylempänä on turvallisempaa olla yön yli. Kananpojille järjestetään niiden koolle sopivat orret. Orsitilaa tarvitaan 10-12 cm /poikanen. Irrallisuus helpottaa puhdistustoimia. Orret tehdään 2,5 x 2,5 cm paksusta orsipuusta kulmat pyöristäen. Orret kootaan H- tai A-kirjaimen mallisiksi 'tikapuiksi', joissa on kolmesta viiteen poikkipuuta noin 20 cm välein. Ne asetetaan nojaamaan vinosti seinää vasten, jolloin poikasten uloste ei putoa alempien päälle. Orret sijoitetaan vedottomaan ja rauhalliseen osaan kanalaa.
	Lisätietoa orsista

Kananpoikasen ruokinta

	Ruokinta jatkuu 6-7 viikon ikään asti pikkupoikastäysrehulla
	Pikkupoikastäysrehun lisäksi ei tarvita muuta kuin vettä, mutta poikasille voidaan toki antaa muutakin tarjonnan mukaan
	Kotitalouden keittiötähteet ja kasvimaalta kitketyt rikkaruohot tuovat vaihtelua päivittäiseen ravintoon Kokojyväviljaa voidaan alkaa antaa 5-6 viikon iästä alkaen. Uuden rehun anto aloitetaan vähitellen, vilja-annos on alussa vain muutaman jyväsen poikasta kohti. Viljan syötön alkaessa annetaan myös karkea soraa (raekoko 2-3 mm) viikoittain Ulkoa löytyy myös syötävää: ruohoa, kukkia, nuppuja ym. kasvinosia sekä hyönteisiä, toukkia ja matoja Syyspoikasille on vuorostaan tarjolla runsaasti erilaisia siemeniä.

Nuorikkovaihe (8-20 viikkoa)

Pienkanalan poikaset hankitaan useimmiten 2-3 kuukauden iässä, jolloin niille jää aikaa tottua uuteen paikkaan, rehuun ja lajitovereihin.

Olosuhteet

	Eläintiheys alenee munintaikää kohti alle 10 yksilöön /m². Ratkaisut ovat kanalakohtaisia, toistuvia siirtoja kuitenkin vältetään.
	Nuorikkoiän lämpötilasuositus on lattiakanalassa + 20ºC. Lämmitys ja ilmanvaihto pitävät ilmanlaadun hyvänä ja kuivikkeen kuivana. Vetoa ei kana siedä. Liian alhainen lämpötila lisää rehunkulutusta, jatkuva ylilämpö puolestaan hidastaa kasvua ja höyhenpeitteen kehittymistä.
	Valoisan ajan pituudeksi riittää kasvukuukausina 8-9 tuntia. Tämä antaa nuorikolle aikaa kasvaa valmiiksi kanaksi ennen muninnan käynnistymistä. Ikkunallisessa kanalassa määrää aurinko päivän pituuden, pimeään vuodenaikaan voidaan valoisaa aikaa jatkaa keinovalolla. Valoisan ajan pituus ei saisi kasvaa ennen 18 viikon ikää.
	Munintaikää lähestyvä kana tarvitsee ortta jo 15 cm. Orsien on oltava tukevammat kuin poikasilla, 5cm x 5cm orsipuusta kulmat pyöristäen, orsivälinä 30 cm. Myös isompaa, halkaisijaltaan jopa 8 cm olevaa pyöröpuuta suositellaan. Lisätietoa orsista
	Ulkoilumahdollisuus järjestetään sään salliessa. Toukokuulta lokakuulle on ulkoilu yleensä mielekästä. Kastumista kana ei siedä, koska sen höyhenpeitteessä ei ole rasvaa kuten vesilinnuilla, mutta pikkupakkanen syysaamuna ei ole este ulkoilulle.

Nuorikon ruokinta

	Kasvatusrehuun siirrytään 6-7 viikon iässä (kasvatuskaudella riittää alhaisempi valkuaispitoisuus kuin pikkupoikaskaudella)
	Kananpoikanen syö munintaikään mennessä 7 - 8 kiloa rehua
	Ruokinta perustuu joko täysrehuun tai puolitiivisteeseen (kasvatusrehua ei tosin nykyään ole saatavana puolitiivisteenä)
	Kasvatustäysrehu kaipaa seurakseen vain vettä, mutta sen lisäksi voi toki antaa vähäisiä määriä oman perheen ruuantähteitä sekä vihantaa ja kokojyviä (kauraa). Jos muninnan alkaessa on tarkoitus siirtyä puolitiivisteeseen, on jyviin totuttelu ajoissa tärkeää.
	Kuivarehua suositellaan pidettävän tarjolla aina (automaatissa). Päivittäinen vilja-annos annetaan kerralla, näin kaikki saavat osansa.
	Soraa voidaan pitää tarjolla omassa astiassaan jatkuvasti tai antaa parin viikon välein kuuriluonteisesti. Soran raekoko on 3-5 mm kuten munivillakin.
	Laidun antaa oman lisänsä ravintoon.

Muniva kana (20. ikäviikosta alkaen)

Kana alkaa munia noin 20 viikon iässä (muninnan katsotaan alkaneen kun munintaprosentti ylittää viisikymmentä). Kanala on hyvä saada ajoissa kuntoon, että kanat ehtivät sopeutua ja löytävät pesiin. Rehun valkuais- ja energiapitoisuus vaikuttavat muninnan alkamisajankohtaan ja kanan munintakypsyyteen. Ratkaisevan sysäyksen muninnan alkamiseen antaa valaistun ajan pidentäminen.

	Aikuisia kanoja saa eläinsuojelulain mukaan olla enintään yhdeksän lattianeliömetrillä (9 kpl/m²). Perinteisissä maatilakanaloissa pidettiin 4-6 kanaa neliömetrillä. Kotitarvekanalassa on kanoilla joskus tilaa useita neliömetrejä eläintä kohti, mutta tästä ei enää ole vastaavaa hyötyä.
	Lattiakanalan ihannelämpötila rehunkulutuksen kannalta on +20-22ºC, astetta. Alhaisempi lämpötila lisää rehun kulutusta, selvästi korkeampi taas rasittaa kanan elimistöä ja saattaa heikentää munanlaatua. Lattiakanalassa 15-20º C on hyvä lämpö, lyhytkestoinen kylmempikin ajanjakso on vielä hyväksyttävä.
	Lannan talteenotto edistää kuivikkeen kuivana ja puhtaana pysymistä. Orret (15-18 cm/kana) kannattaa sijoittaa verkkopohjan päälle, sillä kana ulostaa enimmäkseen öiseen aikaan. Verkon alta on lanta poistettavissa keväällä tai tarpeen tullen useamminkin. Kun verkonalus suljetaan lautakehikon sisään, syntyy lantalaatikko, joka estää kanoja pääsemästä käsiksi lantaan. Verkon on oltava tukevaa panssariverkkoa, joka kestää painumatta eläinten alla
	Kanat käyttävät puhdasta kuiviketta mielellään myös kylpemiseen, jollei erillistä kylpypaikkaa ei ole järjestetty.
	Kana suosii yksilöpesää, joka turvaa niiden munintarauhan (toinen vaihtoehto on yhteispesä). Yksilöpesiä varataan yksi neljää kanaa kohti. Pesät sijoitetaan niin ettei niihin osu suoraa valoa lampuista tai ikkunasta. Pesään on hyvä olla pääsy kahdelta suunnalta, jolloin pesä voidaan 'kokea' kanan ollessa pesässä. Erikseen ovat vielä sulkeutuvat tarkkailupesät, joista kana pystyy poistumaan vain ihmisen avustamana.
	Lattialle ei saa jäädä katvepaikkoja, jotka houkuttelevat munimaan. Pienkanalassa on ikkunaseinä hyvä pesien sijoituspaikaksi. Pesän edessä olevaa ortta kana käyttää pesään mennessä ja sieltä poistuessa.
	Kana nousee mielellään tasoille ja orsille. Korkeusero houkuttelee hyppäämään, mutta liian korkea hyppykorkeuskaan ei ole hyväksi. Sopiva korkeusero tasojen välillä on 30-40 cm. Nukkumaorsien lisäksi tarvitaan apuorsia pesiin nousemiseksi, elleivät pesät ole saman verkon päällä kuin nukkumaorret.
	Jos juomalaitemalli vaihtuu nipasta kuppiin tai päinvastoin, eivät kanat ehkä heti löydä vettä. Veden löytymistä voidaan edistää opettamalla muutama kana juomaan. Taito leviää laumassa kulovalkean tavoin.
	Korkea eläintiheys lisää tapaturma-alttiutta. Kanalan rakenteissa ja laitteissa ei saisi olla teräviä reunoja, väkäsiä tai kapeita rakoja, joihin kanojen on vaara jaloistaan tai siivistään takertua. Nurkat on hyvä suojata kolmiomaisilla verkoilla, jotka estävät kasautumisen.
	Laidunta kannattaa varata riittävästi, ainakin yksi m² kanaa kohti. Jaloittelutarhan alaksi sen sijaan riittää neliömetri kymmenelle kanalle. Kurkista Madmills kanalaan

Munivan kanan hoito

	Eläimiä kanalaan tuotaessa huolehditaan, että ne jakaantuvat tasaisesti koko alalle. Näin ne käyttävät tilaa tehokkaasti myöhemminkin. Ensipäivinä tarkkaillaan, että kaikki löytävät ruokaa ja juomaa sekä osaavat pesille.
	Lattiamunintaan on puututtava heti, tapauskolliseksi tunnetun kanan ohjaaminen pesään myöhemmin on työlästä. Lattialle ilmestyneet munat kerätään useita kertoja päivässä ja nurkkiin munimaan pyrkivät kanat nostellaan pesiin. Illalla nostellaan kanoja orsille, mikäli eivät ole itse sinne löytäneet.
	Kana suhtautuu kaikkiin muutoksiin epäillen. Hyvää tarkoittavat toimenpiteet (eläinten siirtely, siivous, hoitajan vaihdos, ruokinnan tai valaistuksen muutokset) saattavatkin johtaa muninnan laskuun, tosin muutaman päivän viiveellä. Tottumisen myötä tilanne rauhoittuu ja muninta palautuu.
	Karsinan puolella kannattaa alussa liikkua paljon, että kanat tottuvat käynteihin ja samalla tulee tarkkailtua kanojen vointia.
	Kanojen kotiuduttua katsotaan aamukäynnillä ainoastaan, että kaikki on kunnossa. Varsinkin vesitilanne tarkastetaan joka käynnillä (jo muutaman tunnin katkos veden saannissa näkyy muninnassa).
	Kanoille annetaan aamupäivisin munintarauha. Munintakauden alussa kannattaa kanat päästää ulos vasta klo 10-11, etteivät ne opi munimaan ulos.
	Iltapäivällä kerätään munat ja annetaan kokojyvät, jos rehuna on puolitiiviste. Mitattu vilja-annos annetaan yhdellä kertaa. Kuivarehut täydennetään ja juoma-astiat puhdistetaan.
	Laidunkauden pituus riippuu sääoloista.
	Viikoittain huolehditaan kanalan siisteydestä ja pesäkuivikkeiden lisäyksestä. Vuosisiivous tyhjennyksineen tehdään alkukesästä tai kanojen vaihdon yhteydessä.

Kanalavalaistus

	Kanan muninta käynnistyy ja pysyy yllä riittävän pitkän valaistun ajan ansiosta. Muniva kana tarvitsee 14-16 tuntia valoa vuorokaudessa. Valaistu aika ei saa tuotantokauden kuluessa lyhentyä.
	Kasvatuskaudella, aina 16-18 viikon ikään asti pidetään valoisa aika 8-9 tunnissa vuorokaudessa. Tämän jälkeen lisätään valoisaa aikaa vähitellen 14 tuntiin kanan 28-30. ikäviikkoon mennessä.
	Kanalassa on käytettävä 24 tunnin valaistusrytmiä siten, että vuorokauteen sisällytetään riittävän pitkä yhtäjaksoinen pimeä aika, mielellään vähintään 8 tuntia. Ennen pimeää aikaa valaistusta vähennetään vähitellen siten, että kanat voivat asettua paikoilleen ilman vahingoittumisen vaaraa.
	Ikkunallisessa pienkanalassa on päivä kesällä ylipitkä, pimeään vuodenaikaan on valaistun ajan pituus määrättävissä keinovalolla. Jos nuorikot alkavat munia alkuvuodesta, on niillä alussa tarpeeseen nähden liian pitkä päivä ja syksyä kohti, vaikka keinovaloa annetaankin, kokonaisvalon määrä (ja teho) vähenee. Paras ajankohta alkaa muninta ikkunallisessa kanalassa on syyskesä-alkusyksy. Tällöin on valaistu aika alussa sopivan lyhyt, kasvaa talven kuluessa keinovalon avulla ollakseen seuraavana kesänä luonnonvalon ansiosta sopiva. Valoisa aika ei voi kanalassa koskaan lyhentyä muninnan kärsimättä.
	Maatiaiskanan säilytystoiminnassa sen sijaan pidetään tavoitteena, että kana elää pitkälti luonnonvalon ehdoilla.
	Jokaisella kananjalostajalla on omat valaistussuositukset, joita kannattaa kysyä poikasten hankinnan yhteydessä.
	Kanojen muninnan alkamisen ajankohdalla on vaikutusta kanan koko tuotoskauteen (www.farmit.net )

Munivan kanan ruokinta

	Kana alkaa munia 20-22 viikon iässä. Sopiva ikä siirtyä munitusrehuun on 16-18 viikkoa.
	Muniva kana kuluttaa rehua 38 - 44 kiloa vuodessa (105 - 120 g/pv). Rehunkulutus riippuu kanajalosteesta, iästä, tuotannon määrästä, kanan terveydentilasta ja kanalan lämpötilasta.
	Munivan kanan rehuksi on saatavana täysrehua ja puolitiivistettä.
	Munitustäysrehu kaipaa seurakseen vain vettä, soraa ja kanankalkkia. Sen lisäksi voidaan antaa vähäisiä määriä oman perheen ruuantähteitä sekä vihantaa ja kokojyviä. Puolitiivisteen lisäksi annetaan kokojyviä (ohraa ja kauraa) sekä ruuantähteitä ja vihantaa. Täydennysrehun yhteismäärä saa olla puolet (50 %) kokonaisrehumäärästä. Vilja-annos on hyvä aluksi punnita. Aikuisen kanan vilja-annos on 50 – 60 grammaa, annos saa kasvaa iän myötä. Laidun antaa oman lisänsä ravintoon.
	Kuivarehua suositellaan pidettävän tarjolla aina (automaatissa). Päivittäinen vilja-annos annetaan kerralla, näin kaikki saavat osansa.

Munivan kanan kotoinen ruokinta

	Aikuisen kanan kotoinen ruokinta on mahdollista, jos käytettävissä on oma viljaa, ja toisaalta, miksi kierrättää omaa viljaa kaupan kautta, jos sen voi 'jalostaa' itse
	Vilja ei kuitenkaan yksin riitä, vaan lisäksi tarvitaan valkuaispitoisempaa rehua (ks. Kanan ravitsemus --> Rehun raaka-aineet --> Valkuaisrehu). Runsaskaan valkuainen ei kuitenkaan riitä, jos rehun valkuainen (valkuaisen aminohappokoostumus) ei sopivasti täydennä muun rehun valkuaista. Valkuaisrehun on hyvä olla ainakin osaksi eläinperäistä.
	Tilalla viljellyt perunat, juurekset ja kasvikset soveltuvat myös hyvin osaksi kanan ruokavaliota. Ne tarjotaan raakana, paitsi peruna, joka on syytä keittää.
	Märkärehu (ape, sokelo, sakka, pöperö) on kanoille suurta herkkua, kunhan ne on siihen totutettu. Märkärehu sisältää esimerkiksi: jauhettua tai murskattua viljaa (ohra, kaura) keitettyä, jäähdytettyä perunaa (enintään 3-5 kg/100 kanaa/päivässä) murskattua hernettä, raastettua vihannesta, idätettyä viljaa heinää, kuivattuja yrttejä tai nokkosta jne. tarjonnan mukaan piimä ja/tai kuuma keitinvesi kaadetaan seoksen päälle rehu sekoitetaan hautumaan ja tarjoillaan vasta jäähtyneenä, koska kana on arka kuumalle märkärehuastioiden puhtaudesta on pidettävä erityistä huolta (bakteerivaara)
	Rehuntuottajia: www.suomenrehu.com www.rehuraisio.com www.rehux.fi Kotieläin-lehti Rehumakasiini-lehti Kananhoidon ohjearvoja   UNTUVIKKO POIKANEN NUORIKKO KANA ikä, viikkoa 0-2 vk 3-7 vk 8-20 vk 20 - vk eläintiheys 25 15 10 4-7 (< 9) lämpötila (lattiahoito) 34 -->28 30 --> 20 20 18 - 22 - 24 (lattialla) valoisa aika 24 --> 14 13 --> 9 8 - 9 10 --> 14 (16) rehun tarve g/vrk 10-20 20-40 40-90 100-120 rehun valkuais-% 21 18,5 14,5-15 17-18-16-15 orren tarve -- 10-12   15-18 cm